Jo perinteeksi muodostunut EST-Shatillan mitalijuhla vietettiin kaksi päivää maratontapahtuman jälkeen. Perinne alkoi 2008, kun Extreme Survival Team perustettiin. Silloin päätimme, että minimaratoonarit ansaitsevat mitalikahvit niin kuin huippu-urheilijatkin – he ovat meille jokainen omalla uniikilla tavallaan huippuja!

Mitalijuhlat järjestettiin kolmannen kerran Shatillan pakolaisleirissä BAS:n toimintakeskuksessa.  Suomi-ryhmä saapui paikalle, kun järjestelyjä viimeisteltiin. Tunnelma oli iloisella tavalla jännittynyt ja odottava.  Siellä täällä vilahteli lapsia EST-paidoissa ja mitalit kaulassa.

Juhlat alkoivat sosiaalityöntekijä Jamilien puheella ja kakunleikkuulla. Kakussa säihkysi kolme kynttilää EST-toiminnan kolmivuotisen taipaleen kunniaksi. Ruokana oli tarjolla perinteisiä palestiinalaisia ruokia ja pieniä pitsoja. 

Ohjelman alettua lounas ja kakku jäivät toiseksi. Pääsimme seuraamaan perinteisiin palestiinalaisasuihin pukeutuneiden lasten dabke-tanssia. Dabke on perinteinen palestiinalainen tanssi.  Olimme hyvin vaikuttuneita lasten tanssista. Vauhtia ja rytmiä riitti! Lisäksi saimme kuulla lasten viulunsoittoa ja lasten kokemuksia minimaratonista.

Tänä vuonna Beirutin maratontapahtumaan osallistui yhteensä yli 800 palestiinalaispakolaista 10 eri pakolaisleiristä. Suurin osa osallistujista oli lapsia ja nuoria. Shatillasta osallistujia oli 126, joista 10-14 vuotiaita lapsia oli 80.  Lapset kertoivat kokemuksiaan tapahtumasta mm. seuraavasti: ”Osallistuminen antoi minulle energiaa, tunsin iloa ja toivottavasti saan osallistua myös ensi vuonna”.  Toinen tyttö kuvasi kokemustaan seuraavasti: ”Tuntui hyvältä osallistua, olin iloinen vaikka välillä väsytti.”

Tapahtumaan osallistui myös lasten äitejä.  Yksi äideistä kertoi, että juoksun/kävelyn aikana hänelle tuli mieleen oma lapsuus. Hän tunsi nuortuvansa. Lisäksi hän koki ylittäneensä itsensä ja näyttäneensä muille naisille, että hän pystyy tähän.  Hän haluaa jatkossakin pitää hyvää huolta omasta terveydestään.  

Minulle mitalijuhlat olivat hyvin vaikuttava tapahtuma.  Vuonna 2008 Kirstiltä ja minulta pyydettiin, että EST toiminta jatkuisi ja että tulisimme seuraavaan maraton tapahtumaan. Emme halunneet luvata jotain, mistä emme voineet olla varmoja pystymmekö sen toteuttamaan. Nyt on kolmas vuosi takana. En voi muuta kuin kiittää kaikkia EST-toiminnan tukijoita siitä, että olette avustuksilla mahdollistaneet sen jatkuvuuden. Se ilo, jota lapset, vanhemmat ja työntekijät ovat saaneet kokea, on sanoin kuvaamatonta.